How Being Sober Made Me More Spiritual

I’ve been sober for over a year now. I touched this topic on how sobriety has changed me even when I just had been a few months without alcohol. Then I realized that I don’t have to get drunk just ’cause my friends are getting and how I can still enjoy those things (like clubbing) without a drink in my hand.

Now I want to dive into the topic of spirituality and how being sober made me more spiritual.

 

Olen ollut nyt yli vuoden juomatta alkoholia. Kirjoitin aiemmin tästä aiheesta, miten alkoholin jättäminen on muuttanut minua, kun olin ollut vain muutaman kuukauden ilman. Silloin tajusin, ettei minun tarvitse vetää kännejä vaan koska kaveritkin tekee niin ja miten voin silti nauttia samoista asioista ( kuten baarissa olemisesta ) ilman juomaa kädessäni. 

Nyt syvennytään siihen, miten alkoholin lopettaminen on tehnyt minusta hengellisemmän. 

 

happyjoe-alcoholfree-meerielviira

 

It’s actually very simple. When you don’t drink or don’t use any drugs at all, you feel sort of clarity in your head. Everything gets brighter and more enjoyable. I even started to see nightmares where I was drunk. All confused and vision blurred. When I woke up, I was always so glad that I hadn’t actually been drinking and that my decision of being sober was good for me.

 

Se on oikeastaan aika yksinkertaista. Kun et juo tai käytä oikeastaan mitään huumeita, tunnet sellaista kirkkautta omassa mielessäsi. Niin minun kohdalla ainakin kävi. Kaikesta tulee valoisampaa ja paljon nautittavampaa. Aloin jopa näkemään painajaisia, joissa olin humalassa. Aivan sekaisin ja näkökenttä sumeena. Kun heräsin, olin aina niin onnellinen, etten ollut oikeasti juonut mitään ja että päätös olla juomatta oli todella hyvä minulle.

 

sobriety-spirituality-meerielviira-nomakeup

 

I haven’t been to most spiritual person. Growing up I didn’t believe in God and I found that all of these religions had like a nice legends and interesting stories but nothing more. Something to learn from but not like believing in it. But as an young girl, I still felt something amazing when I played in the woods. I felt so close to nature. I imagined things and felt things around me. It’s hard to explain but I remember when I was 7, I literally talked to the sea, thought it had a personality that I could get to know to. I also wasn’t too popular if you can imagine!

 

En ole ollut ikinä mikään hengellisin tyyppi. Nuorempana en uskonut jumalaan ja mielestäni kaikki uskonnot sisälsivät kivoja legendoja ja kiinnostavia tarinoita, mutta eivät sen enempää. Niissä oli jotain oppimista, mutta ei mitään johon olisin uskonut. Mutta kuitenkin pienempänä, tunsin jotain erityistä, kun leikin metsissä. Tunsin oloni läheiseksi luonnon kanssa. Kuvittelin asioita ympärilleni ja tunsin niitä lähelläni. Tätä on ehkä vaikea selittää, mutta muistan 7-vuotiaana kesäleirillä, kun oikeasti puhuin merelle. Kuin sillä olisi ollut persoona, johon olisin voinut tutustua. Voitte myös kuvitella, etten myöskään ollut hirveän suosittu sillä kesäleirillä! 

 

himalayansaltcandle-buddhastatue

 

But then later in life I got involved with alcohol.

I loved partying, dancing and staying up late etc. Then one thing let to another and before I knew it, I was drinking multiple nights a week and feeling anxious about myself and everything around me. My mental health was at risk.

First I thought that there was no problem. It was just something to do with this time in life or so almost everyone around me kept saying. After a while I cut down a huge amount of alcohol from my life but not all of it.

Then 4.9.2016 I hit a wall. My birthday is in 2.9. so I was partying mostly the whole weekend. My friends came by my house even though I had a massive hangover. I felt awful the whole time. I couldn’t enjoy anything, couldn’t dress up nicely, couldn’t be a proper host for my friends. As we went to sleep I started crying. I just felt so bad and then I decided that I’m not going to drink anymore at least for a year.

 

Mutta sitten myöhemmin elämässä tutustuin alkoholiin. 

Rakastin juhlimista, tanssimista ja valvomista jne. Yksi asia johti toiseen ja ennen kuin huomasinkaan, join useita kertoja viikossa ja kaikki ympärilläni ahdisti. Mielenterveyteni oli vaakalaudalla. 

Aluksi ajattelin, ettei ollut mitään ongelmaa. Että se oli vain jotain mitä tehtiin siinä tai tässä elämänvaiheessa ja tuntui, että melkein kaikki ympärilläni sanoivat niin. Lopulta kuitenkin vähensin alkoholin käyttöäni suuresti, mutten lopettanut sitä kokonaan. 

Sitten 4.9.2016 tuli seinä vastaan. Syntymäpäiväni on 2.9, joten luonnollisesti olin juhlinut koko viikonlopun. Ystäväni tulivat vielä luokseni, vaikka minulla oli kammottava darra. Oloni oli yhtä tuskaa koko sen ajan. En voinut nauttia mistään, en voinut edes laittautua (SIIS MINÄ?!?), en voinut olla hyvä emäntä kavereilleni. Kun menimme nukkumaan sinä iltana, aloin itkeä. Minulla oli niin paha mieli ja siinä ja silloin päätin, etten enää joisi alkoholia ainakaan kokonaiseen vuoteen. 

 

havahtuminenkirja-houseplant

 

First it was hard. Everywhere I went, I’d see alcohol being served. I had to figure out how to be sober at a bar. But without having myself drained with alcohol, I began to sense myself. I began to feel the universe, God or whatever you want to call it. Now that I’m more aware of the things and people around me, I can literally feel that presence. Without alcohol numbing all my senses, I’ve started to feel like that little girl who spoke to the sea. I’ve started to hug trees ’cause I know that they are alive. I meditate much more and I’ve began to show interest of things like how our minds and the universe works.

Just ’cause I stopped drinking.

 

Aluksi se oli todella hankalaa. Kaikkialle minne menin, tarjottiin alkoholia. Piti selvittää, miten olla juhlimassa selvinpäin. Mutta ilman itseni hukuttamista alkoholiin, aloin tuntemaan itsenäni paremmin. Aloin tuntemaan universumin, jumalan tai minkä nimen sille ikinä haluaakaan antaa. Nyt, kun tiedostan asioita ja ihmisiä ympärilläni, voin oikeasti tuntea sen läsnäolon. Ilman alkoholia turruttamassa aistejani, olen alkanut tuntemaan itseni siksi pieneksi tytöksi, joka puhui merelle. Olen alkanut halaamaan puita, koska tiedostan nyt taas, että ne ovat elossa. Meditoin enemmän ja minua on alkanut kiinnostaa asiat, kuten miten ihmisten mieli ja koko maailmankaikkeus toimii.

Vain koska lopetin alkoholin juomisen.

 

meeri-meditoimassa

 

There is more clarity around my thoughts and feelings. I’m able to listen to them without reacting to them as hard ( I still do react instead of respond ) but with this clarity, I’m able to set back a little bit, feel more, sense more. I can sense the life around me better than before.

When I stopped drinking, I gain even more confidence of being me and standing behind my decisions and health. It made me want to improve myself even more. Of course I’m not perfect and I’m constantly learning as I go. I’m not calling myself an absolutist ’cause I don’t deny alcohol from myself and I can drink a glass of wine with pasta if I want to but usually I don’t want to.

All of this has started a huge snowball effect that just keeps rolling and rolling and I can’t wait to see what comes next. I’m so glad that I decided to give up alcohol ’cause it literally made me a better person for myself.

 

Ajatuksieni ja tunteideni ympärillä on enemmän hengitystilaa. Pystyn kuuntelemaan ajatuksiani ilman, että reagoisin niihin heti suoraan (ainakin useimmiten). Tällä kirkkaudella, pystyn nojaamaan taaksepäin ja tuntemaan enemmän. Aistimaan elämän ympärilläni paremmin kuin koskaan.

Kun lopetin juomisen, sain vielä enemmän itsevarmuutta omaan olemukseeni, päätöksiini ja terveyteeni. Tämä on saanut minut kehittämään itseäni enemmän. En tietenkään ole täydellinen ja opin koko ajan lisää tällä matkalla. En kutsu itseäni absolutiksi, koska en kiellä alkoholia itseltäni. Jos haluan, voin juoda lasin viiniä ruuan kanssa, mutta yleensä en halua.

Kaikki tämä on kuitenkin aloittanut jättimäisen lumipalloefektin, joka jatkuu ja jatkuu ja en malta odottaa mitä seuraavaksi tapahtuu. Olen onnellinen, että luovuin alkoholista, koska se on oikeasti tehnyt minusta paremman ihmisen itselleni.

 


 

Now I want to ask you: do you consider yourself a spiritual person? If yes, do you use alcohol or any other substances? Do you feel the difference when you use those or does it make no difference?

Nyt haluan kysyä sinulta: tunnetko olevasi hengellinen ihminen? Jos kyllä, niin käytätkä alkoholia? Tunnetko eron jos käytät huumausaineita vai onko sillä mitään väliä?

 

*M

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *