What I eat in a day | VIDEO

Hi Guys!

Here is a quick video about what I ate yesterday. I’ve been eating like this these past few weeks including some exceptions of course. Yesterday we cooked together at my “office” and then I cooked one of my favorite meals when I got home.

Breakfast

First before eating I drank 0,5 l of water

Oatmeal with hempseeds

White tea with peppermint

Smoothie including 2 bananas, frozen blueberries and huckleberries and a bit of water

Lunch

Vegan burger with ciabatta buns including salad, tomatoes, pickles, mustard, vegan mayonnaise and vegan cheese (violate)

Baked sliced potatoes and sweet potatoes

Snack

Vegan lemon nice cream with chocolate dressing

Handful of walnuts and pistachios

Dinner

300 g wholegrain spaghetti

Mushrooms (canned)

Broccoli (frozen)

for spices I added some garlic, fresh chili, sriracha hot chili sauce, black pepper and of course nutritional yeast!

Evening Snack

Couple cups of chamomile tea and a little piece of dark chocolate

Water consumption of the whole day :

about 3,5 litres

 

You are awesome!

Take Care<3

*Meeri

 

Advertisements

Wearing clothes from sweatshops? | STYLE

Hi Guys!

Hellurei! Skrollaa alas suomenkielistä versiota varten 😉 

 

It is so weird to shoot outfit photos in the countryside ’cause you automatically feel the contrast between the setting and the style you are wearing. But I think it’s funny!

I’m getting this interesting vibe that my everyday outfits and my so called party outfits are meant to be quite similar. Always dress your best is a quote I still find accurate. But sometimes even the “not so glamorous” styles fit nicely to a housewarming party for example. It’s the feeling that you are comfortable and yet feel beautiful.

Sometimes earlier this year when I wore something from H&M or some other huge clothing store, I didn’t feel comfortable in it. And as a result I didn’t feel so beautiful. Now that I’m a vegan I’m also strongly against sweatshops and child labor. I felt so guilty for a long period of time and sometimes I still do for owning these pieces of clothing.

But I needed and need to be gentle to myself.

SONY DSC

Shirt: Pull&Bear

Trousers: Vero Moda

Necklace: Cubus

Sleeveless Trench: Vero Moda

Shoes: Vagabond

SONY DSC

It’s not sustainable (nor possible) that I would throw away all of my clothes that I’ve bought from these companies and buy new ones to replace them. I understand now that it’s an on going process to make my wardrobe totally cruelty free. And even that term is debatable ’cause it means something different to each of us. But cruelty free is where I’m headed and I’m not contributing to those brands that use sweatshops anymore!

I realize now what it takes to buy a cheap shirt from a big store from your nearest mall. There is a reason why I didn’t use know ’cause to be honest we all do KNOW why some the clothes we buy are so cheap. Majority just don’t see the bigger picture. And I was part of that majority and that’s the reason for my guilt.

So that being said I’m kind of getting my disclaimer out there that if you see me post these outfit posts ( ’cause I still like to make them ❤ ) with all these brands, you will know the story behind it. That all of these clothes or accessories have been purchased before my journey to veganism began.

SONY DSCSONY DSC

If you would like to know more, here’s some good links for you to check out:

What the F**ck is Ethical Fashion?

The True Cost Documentary

11 Of Your Favorite Fashion Brands That Use Sweatshop Labor

 

If somebody didn’t tell you today: You are wonderful and unique!

Take Care<3

*Meeri

SONY DSC

On todella outoa kuvata asukuvia maalla, koska heti tuntee sen kontrastin mikä asun ja maiseman välillä syntyy. Mutta minusta se on ihan hauskaa!

Viime aikoina on tullut selkeämmäksi se, että haluan omien jokapäiväisten asujen ja ns. juhla asujen välillä olevan vain pieni ero. Pukeudu aina parhaasi mukaan on vieläkin motto, johon uskon vahvasti. Joskus kuitenkin käy niin, että se ei-niin-glamour asu onkin se paras millä voi mennä vaikka kaverin tupareihin. On kyse mukavuudesta ja siitä, että tuntee olonsa kauniiksi.

Aiemmin tänä vuonna, kun olen pitänyt jotain vaatetta esimerkiksi H&M:stä tai jostain muusta isosta vaatekaupasta, en ole tuntenut oloani niin mukavaksi. Sen seurauksena en myöskään tuntenut itseäni niin kauniiksi. Nyt kun olen vegaani, olen myös erittäin vahvasti lapsityövoimaa ja “sweatshops” eli hikipajoja vastaan. Tunsin oloni niin pitkään syylliseksi ja välillä vieläkin, kun pidän joitain näitä artikkeleja päälläni.

Mutta minun täytyi ja täytyy olla itselleni armollinen.

Ei ole järkevää, että heitän nyt kaikki vaatteeni pois, jotka olen ostanut näistä hieman hämäristä kaupoista ja ostan korvaan ne heti uusilla. Tajuan nyt, että täysin julmuudesta vapaa (#crueltyfree) on jatkuva ja pitkä prosessi. Toki myös tätä termiä cruelty free voidaan vääntää ja kaikille se tarkoittaa hieman eri asiaa käytännössä. Mutta sitä kohden olen menossa ja en enää tue rahoillani niitä vaateketjuja, jotka käyttävät näitä hikipajoja.

Ymmärrän nyt mitä tarkoittaa ostaa halpa paita joltain isolta vaateketjulta lähimmästä ostoskeskuksesta. On myös järkevä syy siihen, miksi en käyttänyt sanaa tiedän, koska ollakseni rehellinen, me kaikki kyllä TIEDETÄÄN miksi jotkut vaatteet ovat niin halpoja. Suurin osa ei vaan näe tätä isompaa kokonaisuutta. Ja minä olin osa tuota enemmistöä ja tämä asia on lähde syyllisyyteeni.

Jatkan kyllä näiden asupostauksien kirjoittamista ( koska nautin näiden tekemisestä ❤ ), joissa enemmän tai vähemmän saattaa näkyä näitä isoja vaateketjuja. Mutta kun sain tämän asian pois sydämeltäni, niin nyt tekin tiedätte tarinan näiden vaatteiden takana ja sen, että kaikki on ostettu ennen kuin aloitin veganismin.

Jos haluaisit tietää lisää, tässä muutama hyvä linkki, joka kannattaa katsoa:

What the F**ck is Ethical Fashion?

The True Cost Documentary

11 Of Your Favorite Fashion Brands That Use Sweatshop Labor

 

Jos joku ei vielä sinulle tänään sanonut: Olet ihana ja ainutlaatuinen!

Tsemppiä! 

*Meeri

 

What is home? | VIDEO

Hi guys!

Home is really interesting concept and I’ve wondered about that for many times. Like really what is home? I’ve moved around a lot and sometimes I found myself restless ’cause I didn’t know what my “real” home was and where. I think many others have felt that way too.

But now I feel different.

Here’s my little video experiment:

If you liked this video, please give me a thumbs up, leave a comment and subscribe to my channel to see more of my videos!

Take Care<3

 

Kinda Fancy | STYLE

Hi guys!

Hellurei!

Fall is here and I’m back to Porvoo and not-wearing-gym-clothes-all-the-time!

Syksy on täällä, olen takasin Porvoossa ja vihdoin on hetki, jolloin ei tarvitse käyttää jumppavaatteita koko ajan! 

I wore this outfit when me and my friend were going to a bar to see my lil bro’s band. Something really comfy but that shiny shirt and shoes makes it look put together and kinda fancy.

Laitoin tämän asun päälle, kun käytiin ystäväni kanssa katsomassa pikkuveljeni bändiä Lepakkomiehessä. Jotain tosi rentoa, mutta kimalteleva paita ja hopeat kengät tekevät asusta enemmän yhteinäisen ja ehkä  hieman fiinimmän. 

I’m getting more kicks out of simpler way of styling. Think it has something to with the whole minimalism feel I’ve been on lately. Less stuff is just so much easier. Anyone with me? Not going to call myself a minimalist yet but I’m getting there.

Oon hirmu fiiliksissä simppelimmästä pukeutumisesta. Varmaan on jotain tekemistä sen kanssa, että muutenkin on innoissaan minimalistisemmasta elämäntyylistä. Kun on vähemmän tavaraa, on vaan niin paljon helpompaa. Joku kenties samaa mieltä? En kutsu itseäni vielä minimalistiksi, mutta sitä kohden ollaan pikkuhiljaa menossa. 

SONY DSC

Trousers : Vero Moda

Shirt: Zara

Shoes: Vagabond

Choker: Thrifted / Second Hand

SONY DSC
Btw: loving Naked 2 Palette at the moment!

SONY DSCSONY DSC

Hope you are all doing well. If some thoughts came through your mind or you just liked this post, please be welcome to leave a comment below 🙂

Take Care<3

Toivottavasti teillä kaikki hyvin. Jos jotain ajatuksia heräsi tai muuten vain tykkäsit postauksesta, niin jätä ihmeessä kommenttisi tuonne alas 🙂 

Haleja<3 

Vuoteni Rajarikkossa 15-16

Nyt kun on pieni hetki kulunut, voin kirjoittaa siitä, kuinka vuoteni Rajarikossa muutti elämääni.

13323511_894760540670026_7872782808334377765_o.jpg

Laitoin jo johonkin postaukseen, kuinka hävitin itseni kansanopistovuoteni aikana sen sijaan, että olisin löytänyt itseni (kuten moni muu minulle kertoi omista kansanopistokokemuksistaan).

Sekä näyttelijänä että ihmisenä koin suurta muovaantumista, heräämistä ja hukassa olemisen taikaa.

Kiitos Janne. Et varmaan koskaan tule tätä tekstiäni lukemaan, mutta haluan tässä avoimessa kirjeessä kertoa kuinka kiitollinen olen siitä, että otit minut mukaan Teatteri Rajarikkoon. Muistan, kun pääsykokeen haastattelussa sanoin, että haluan näyttää, että minusta on tähän. Haluan näyttää itselleni, että minusta on näyttelijäksi ja että minulla on kaikki mitä siihen tarvitaan. Tarvitsen vain opetusta. Tarvitsen aikaa.

Opetit meitä kaikkia omalla tavallasi ja huomasin kuinka annoit eväitä tehdä asioita itse, sen sijaan, että odottaisi opettajan kommenttia, torua tai kehua. Pitää itse tiedostaa milloin kannattaa mennä punaiselle matolle ottaa iisii ja milloin pitää vetää mäkivetoja aivan täysillä.

Uskallan sanoa, että kaikilla meidän ryhmäläisillä oli epätoivon hetkiä. Sellaisia päiviä, kun ei vaan jaksanut. Kaikki vitutti ja jokaisen naama ärsytti. Juuri silloin jollain muulla oli tietysti maailmanvalloitusmeno päällä. Nehän vasta silloin ärsyttikin. Kehtasivatkin nauraa ja ruokkia iloista tunnelmaa, kun toisella oli huono hetki. Aiemmin pyrin kaikista tuonkaltaisista tunteista eroon ja toruin itseäni tuollaisista ajatuksista. Ne hävettivät. “Eihän tämä tunne ole oikein, pitää olla positiivinen, ei saa ottaa päähän, pidä itsesi kontrollissa” jne.

Kun joulukuu saapui ja monologiharjoitukset olivat jo vauhdissa, en enää pystynyt pitämään kaikkia tunteita sisälläni. Grothin tekniikalla (eli nopeasti selitettynä tee miltä nyt tuntuu) sain vihdoin näyttää, kuinka paljon vihaa voi ihmisen sisältä löytyä ja kuinka paljon sitä voi hävetä. “Anna sen vitutuksen vaan tulla. Voisko sua vituttaa Meeri vielä enemmän? Kokeile!” Kokeilin ja sain oikein velloa siinä tunteessa. Annoin itselleni luvan olla vihainen. Luvan tuntea mitä tunsin. Sen jälkeen aloin nauramaan. Ei ihminen jaksa olla surullinen eikä vihainen koko ajan. Senkin tunteen pitää jossain vaiheessa muuttua. Itku ja nauru ovat kuitenkin niin lähellä toisiaan.

Tämän harjoituskerran myötä aloin hitusen ymmärtämään mitä tarkoittaa olla itselleen armollinen ja opettelemaan hyväksymään myös sen ei-niin-kivan puolen itsessäni. Ja tämä oivallus liittyi jo johonkin muuhun kuin vain näyttelijäntyöhön.

25375681085_39115a591d_o

Keväällä ajatustyö jatkui.

Kuka minä olen, jos kaikki otetaan pois? Jos en ole nimeni, rotuni, tuleva ammattini, paikkakuntani, vaatteeni, ajatukseni, niin kuka sitten olen?                                               Hukkasin itseni täysin. Se oli tosi hyvä. Näihin aikoihin aloin myös siirtymään veganismiin, jolloin jouduin silpomaan muutenkin kaikki aiemmin hyväksi todetut normit ja heittämään kaiken uusiksi. Sekin oli tosi hyvä!

Odottamatonta kyllä, kaiken tämän ajatussodan lomassa sain lisävarmuutta omaan näyttelijäntyöhön. Kun tässä työssä työkaluna toimit sinä itse, jossain vaiheessa on vain hyvä avata omaa läsnäoloaan. Tarkastella mitä kaikkea siellä pään ja kehon sisällä pyörii. Eikä tarvitse tietää kaikkea, eikä ymmärtää kaikkea. Sehän tässä vaikeaa onkin. Kun pitää hyväksyä se hiton keskeneräisyys, josta Janne meille kertoi jo ensimmäisenä päivänä.

Huomasin, että minua auttoi se, kun opin tunnistamaan asioita itsessäni ja ympäristössäni yksi kohta kerrallaan ja sain maistella niitä rauhassa. Jättää hautumaan, unohtaa täysin ja sitten taas palata siihen. Näin kaiken tämän itsetutkistelun auttavan näyttelijäntyössä ja se näkyi myös kevään pääsykokeissa, vaikken opiskelupaikkaa saanutkaan. Tärkeintä oli se, että huomasin eron itsessäni.

thumb_dsc01148_1024

Lopputyömme oli koko vuoden ajatuskaari yhdessä produktiossa. Hauskinta tässä oli se, että periaatteessa tämä lopputyömme aloitettiin jo ensimmäisellä viikolla lukemalla tekstiä, jonka Janne oli kirjoittanut. Roolihahmot olivat nimetty meidän mukaan ja pelottavaa oli jo ensimmäisellä lukukerralla huomata omia piirteitään roolihahmossaan. Sitä mukaan, kun tekstiä tuli, luimme yhdessä.

Kun harjoitukset alkoivat, olin ensin aivan hukassa. Sitten taas löysin asioita, jotka hävitin ja jouduin taas aloittamaan alusta. Sama ajatuskaari toistui. On epätoivoinen, maailman surkein ja toisena päivänä itsevarma, joka hallitsee jokaisen liikkeen ja tilanteen. Lopulta kuitenkin saimme esityksen kasaan. Oli myös hieno huomata, miten roolihahmo kasvoi esitysten aikana. Nautin siitä.

Sitten tuli viimeinen esitys, jonka jälkeen itkin vuolaasti. Aloitin toisen prosessin, jonka nimi oli “mikään ei kestä ikuisesti”. Kyllä sen on aina tiedostanut, että kaikki loppuu aikanaan. Loppu tuli kuitenkin niin yllättäen. Jokin sisälläni teki niin vahvan puolustusreaktion viimeisessä esityksessä, että todellisuuteen ja omaan tietämättömyyteen heräsi jälleen. Mikään ei ole koskaan valmis ja kaikki loppuu aikanaan.

thumb_dsc01468_1024-1

Vuoteni Rajarikossa oli ihana. Opettavainen ja rikas. En voi olla kuin kiitollinen jokaisesta hetkestä. Kiitos asuntola, hiihtoladut, dubsmash, pölyinen puvusto, markkinointireissut ja Urkka. Oli kuitenkin hyvä, että se kesti vain nämä hetket eikä päivääkään enemmän.

Kiitos Juti, Jasmin, Helmi, Toni, Heikki, Tiia, Tomi, Mari, Tua, Nea, Anne-Mari, Meri, Niklas, Kati ja Jasu. 

DSC01308.jpg

kuvat: Meeri Toivonen, Anne Keränen ja Three Line Story Production