The Premiere Week of Pippi

So… it’s THE WEEK. The week where it all comes together and 30.6. is the opening night of Pippi Longstockings on the Seven Seas. We have been working with this play for couple months now and it’s finally coming to a place where we can actually let people in to witness what we have created.

Processed with VSCO with f2 preset
from instagram @meerielviira

 

Needles to say I’m super excited. There have been times of stress and tiredness that I almost lost control but I’m so proud of what we have all accomplished together as a group.

It has been a long journey. All started before we even had began rehearsing our play. We had gigs all over the place for promoting etc. The only thing that was on place was my hair and the songs we needed to perform. But it was fun! Hard at times…but fun!

Pippi is a very iconic character and I’ve almost ripped out my hair (not really ’cause it’s very expensive) that how I’m gonna make it come alive without copying the movie and having my own spin on it. This really is a role of a lifetime and not taking this for granted. I want to represent it as a new but still have to old recognisable¬†vibes that the audience is waiting to see. But I’m confident that hard work will pay off and that the character will continue to grow during the show.

 

Processed with VSCO with f2 preset
from instagram @meerielviira

 

Other thing that has been on our minds the whole time is our very own pool. Can you imagine we have built our own pool that we can actually use? That actually works and that is freaking amazing! Still freaking cold but awesome! The play is called Pippi Longstocking on the Seven Seas and we have the sea for reals!!!

Unfortunately I know that many of you will miss this play… and I get it. Joensuu is really far away from everything. For those who will come–> I’m not gonna hype this too much but I guarantee you will be happy that you came. This production has so much heart, sweat and tears that it’s gonna blow your mind that this isn’t all “professional” production.

 

Processed with VSCO with f2 preset
from instagram @meerielviira

 

I think I need to head back to rehearsals but stay tuned for other blogposts about Pippi!

 

cover photo by: Antero Lehikoinen

 

You are awesome!

Take Care<3

*Meeri

Advertisements

Happy New Year! | VIDEO

Hi guys and happy New Year!

Here’s my quick review of my year 2016. A lot of things happened and I’m so excited for upcoming year 2017. I hope it’s filled with new experiences, theater and lots of love.

What do you wish from 2017?

 

Remember to subscribe here ūüėȬ†

You are awesome! 

Thanks for staying with me this year. 

Take Care<3 

Vuoteni Rajarikkossa 15-16

Nyt kun on pieni hetki kulunut, voin kirjoittaa siitä, kuinka vuoteni Rajarikossa muutti elämääni.

13323511_894760540670026_7872782808334377765_o.jpg

Laitoin jo johonkin postaukseen, kuinka hävitin itseni kansanopistovuoteni aikana sen sijaan, että olisin löytänyt itseni (kuten moni muu minulle kertoi omista kansanopistokokemuksistaan).

Sekä näyttelijänä että ihmisenä koin suurta muovaantumista, heräämistä ja hukassa olemisen taikaa.

Kiitos Janne. Et varmaan koskaan tule tätä tekstiäni lukemaan, mutta haluan tässä avoimessa kirjeessä kertoa kuinka kiitollinen olen siitä, että otit minut mukaan Teatteri Rajarikkoon. Muistan, kun pääsykokeen haastattelussa sanoin, että haluan näyttää, että minusta on tähän. Haluan näyttää itselleni, että minusta on näyttelijäksi ja että minulla on kaikki mitä siihen tarvitaan. Tarvitsen vain opetusta. Tarvitsen aikaa.

Opetit meitä kaikkia omalla tavallasi ja huomasin kuinka annoit eväitä tehdä asioita itse, sen sijaan, että odottaisi opettajan kommenttia, torua tai kehua. Pitää itse tiedostaa milloin kannattaa mennä punaiselle matolle ottaa iisii ja milloin pitää vetää mäkivetoja aivan täysillä.

Uskallan¬†sanoa, ett√§ kaikilla meid√§n ryhm√§l√§isill√§ oli ep√§toivon hetki√§. Sellaisia p√§ivi√§, kun ei vaan jaksanut. Kaikki vitutti ja jokaisen naama √§rsytti. Juuri silloin jollain muulla oli tietysti maailmanvalloitusmeno p√§√§ll√§. Neh√§n vasta silloin √§rsyttikin. Kehtasivatkin nauraa ja ruokkia iloista tunnelmaa, kun toisella oli huono hetki. Aiemmin pyrin kaikista tuonkaltaisista tunteista eroon ja toruin itse√§ni tuollaisista ajatuksista. Ne h√§vettiv√§t. “Eih√§n t√§m√§ tunne ole oikein, pit√§√§ olla positiivinen, ei saa ottaa p√§√§h√§n, pid√§ itsesi kontrollissa” jne.

Kun joulukuu saapui ja monologiharjoitukset olivat jo vauhdissa, en en√§√§ pystynyt pit√§m√§√§n kaikkia tunteita sis√§ll√§ni. Grothin tekniikalla (eli nopeasti selitettyn√§ tee milt√§ nyt tuntuu) sain vihdoin n√§ytt√§√§, kuinka paljon vihaa voi ihmisen sis√§lt√§ l√∂yty√§ ja kuinka paljon sit√§ voi h√§vet√§. “Anna sen vitutuksen vaan tulla. Voisko sua vituttaa Meeri viel√§ enemm√§n? Kokeile!” Kokeilin ja sain oikein velloa siin√§ tunteessa. Annoin itselleni luvan olla vihainen. Luvan tuntea mit√§ tunsin. Sen j√§lkeen aloin nauramaan. Ei ihminen jaksa olla surullinen eik√§ vihainen koko ajan. Senkin tunteen pit√§√§ jossain vaiheessa muuttua. Itku ja nauru ovat kuitenkin niin l√§hell√§ toisiaan.

Tämän harjoituskerran myötä aloin hitusen ymmärtämään mitä tarkoittaa olla itselleen armollinen ja opettelemaan hyväksymään myös sen ei-niin-kivan puolen itsessäni. Ja tämä oivallus liittyi jo johonkin muuhun kuin vain näyttelijäntyöhön.

25375681085_39115a591d_o

Keväällä ajatustyö jatkui.

Kuka minä olen, jos kaikki otetaan pois? Jos en ole nimeni, rotuni, tuleva ammattini, paikkakuntani, vaatteeni, ajatukseni, niin kuka sitten olen?                                               Hukkasin itseni täysin. Se oli tosi hyvä. Näihin aikoihin aloin myös siirtymään veganismiin, jolloin jouduin silpomaan muutenkin kaikki aiemmin hyväksi todetut normit ja heittämään kaiken uusiksi. Sekin oli tosi hyvä!

Odottamatonta kyllä, kaiken tämän ajatussodan lomassa sain lisävarmuutta omaan näyttelijäntyöhön. Kun tässä työssä työkaluna toimit sinä itse, jossain vaiheessa on vain hyvä avata omaa läsnäoloaan. Tarkastella mitä kaikkea siellä pään ja kehon sisällä pyörii. Eikä tarvitse tietää kaikkea, eikä ymmärtää kaikkea. Sehän tässä vaikeaa onkin. Kun pitää hyväksyä se hiton keskeneräisyys, josta Janne meille kertoi jo ensimmäisenä päivänä.

Huomasin, että minua auttoi se, kun opin tunnistamaan asioita itsessäni ja ympäristössäni yksi kohta kerrallaan ja sain maistella niitä rauhassa. Jättää hautumaan, unohtaa täysin ja sitten taas palata siihen. Näin kaiken tämän itsetutkistelun auttavan näyttelijäntyössä ja se näkyi myös kevään pääsykokeissa, vaikken opiskelupaikkaa saanutkaan. Tärkeintä oli se, että huomasin eron itsessäni.

thumb_dsc01148_1024

Lopputyömme oli koko vuoden ajatuskaari yhdessä produktiossa. Hauskinta tässä oli se, että periaatteessa tämä lopputyömme aloitettiin jo ensimmäisellä viikolla lukemalla tekstiä, jonka Janne oli kirjoittanut. Roolihahmot olivat nimetty meidän mukaan ja pelottavaa oli jo ensimmäisellä lukukerralla huomata omia piirteitään roolihahmossaan. Sitä mukaan, kun tekstiä tuli, luimme yhdessä.

Kun harjoitukset alkoivat, olin ensin aivan hukassa. Sitten taas löysin asioita, jotka hävitin ja jouduin taas aloittamaan alusta. Sama ajatuskaari toistui. On epätoivoinen, maailman surkein ja toisena päivänä itsevarma, joka hallitsee jokaisen liikkeen ja tilanteen. Lopulta kuitenkin saimme esityksen kasaan. Oli myös hieno huomata, miten roolihahmo kasvoi esitysten aikana. Nautin siitä.

Sitten tuli viimeinen esitys, jonka j√§lkeen itkin vuolaasti. Aloitin toisen prosessin, jonka nimi oli “mik√§√§n ei kest√§ ikuisesti”. Kyll√§ sen on aina tiedostanut, ett√§ kaikki loppuu aikanaan. Loppu tuli kuitenkin niin yll√§tt√§en. Jokin sis√§ll√§ni teki niin vahvan puolustusreaktion viimeisess√§ esityksess√§, ett√§ todellisuuteen ja omaan tiet√§m√§tt√∂myyteen her√§si j√§lleen. Mik√§√§n ei ole koskaan valmis ja kaikki loppuu aikanaan.

thumb_dsc01468_1024-1

Vuoteni Rajarikossa oli ihana. Opettavainen ja rikas. En voi olla kuin kiitollinen jokaisesta hetkestä. Kiitos asuntola, hiihtoladut, dubsmash, pölyinen puvusto, markkinointireissut ja Urkka. Oli kuitenkin hyvä, että se kesti vain nämä hetket eikä päivääkään enemmän.

Kiitos Juti, Jasmin, Helmi, Toni, Heikki, Tiia, Tomi, Mari, Tua, Nea, Anne-Mari, Meri, Niklas, Kati ja Jasu. 

DSC01308.jpg

kuvat: Meeri Toivonen, Anne Keränen ja Three Line Story Production